Vietin Nellin kanssa reissuviikonlopun jonka pääasiallinen tarkoitus oli Hyvinkäällä järjestettävät koiranäyttelyt sunnuntaina. Matkaan lähdimme kotoa jo lauantai-aamuna ja suuntasimme kulkumme Hämeenlinnaan tutustumaan tarkemmin tulevien syksyjen metsästysporukan jäseniin. Nelli otti automatkan totuttuun tapaan rennosti, vaikka oli oikein kuuma ja aurinkoinen päivä. Niin ja ensimmäinen pidempi reissu ilman muuta perhettä..

Ensiksi pistäydyimme Eteläisissä kahvittelemassa ja kyläilemässä pari tuntia jonka jälkeen ajelimmekin Lammille. Lammilla Nelliä odotti iso Nöffi-poika Wäinö. Alkuunhan tietysti Nelliä hieman arastelutti niin iso ja karvainen poika, mutta jos Wäinö olisi ollut hieman nuorempi ja vetreämpi niin leikiksihän se olisi lopulta mennyt. Lauantai-iltana Nelli oli hieman levoton, mutta asettui kuitenkin lopulta nukkumaan häkkiinsä, josta olikin kiva siirtyä minun viereen nukkumaan.

Sunnuntai-aamuna kävimme lenkkeilemässä Wäinön seurassa ja tukimassa Lammilaisia rusakoita. Rusakot saivat kyytiä ja Nellistä olisi ollut oikein kiva pölläyttää useampikin rusakko liikeelle. Tien päälle ja viimeiselle siirtymälle Hyvinkään suuntaan lähdimme hyvissä ajoin ja perillä näyttelypaikalla olimmekin pari tuntia ilmoitettua alkamis aikaa ennen. Tämän ajan käytimme kävelemällä lähimetsikössä ja siistiytymiseen.

Päivä Hyvinkäällä oli todella kuuma ja aurinkoinen. Itsellä hiki valui, mutta Nelliin ei helle alkuun näyttänyt vaikuttavan, mutta lopulta reilun neljän tunnin odottelun ja kaiken muun touhuilun jälkeen alkoi Nellikin uupumaan. Sovin Katan kanssa että hän käyttää Nellin kehässä ja varoittelin jo tytön omapäisestä käytöksestä. Eipä mitään Katahan oli niin ihana Nellin mielestä ja hyvin odotuksin menin seuraamaan tyttöjen esiintymistä kehässä. Kaikkihan meni hyvin niin kauan kunnes tuomari olisi halunnut kokeilla ja silitellä Nelliä ja katsoa hampaat. Kai se tuomari oli kauhean pelottava ja tyttö päätti ettei häneen kosketa. Eli siis Nelli peruutti aina alta kun tuomari tuli lähellekään. Sitten Nelli päätti ettei Kata saa asetella edes seisontaa. Tässä vaiheessa Kata jo huusi minut kehään ja jouduin remmin päähän aivan kylmiltäni, ensimmäistä kertaa elämässäni. No sain kuitenkin tytön liikkeelle ja seisomaan, mutta aina kun tuomari tuli lähemmäksi Nelli otti ja peruutti alta. Ei auttanut jalan taakse laittaminen eikä mikään. Sama kuvio toistui sitten siinä vaiheessa kun palasimme kehään sitä varten että tuomari laittaa pennut paremmuusjärjestykseen. Heti kun Nelli näki tuomarin lähdettiin livohkaan, temmottiin remmissä ja tehtiin vaikka mitä ettei vaan tuo kauhea nainen pääse koskemaan. Ramona esiintyi jälleen edukseen ja tuloksena RYP1. Paljon onnea Ramonalle ja Rontille ROP1 johdosta.

Päivän päätti jälkeläisluokka johon Tiina oli ilmoittanut Ninan pennut. Joten jälleen piti mennä toteamaan kehään ettei Nelli anna tuomarin lähestyä, mutta onneksi muut Nellin sisarukset osasivat esiintyä niin hyvin että Tiinalle ja Ninalle heltisi toinen sija jälkeläisluokassa.

Tämä päivä opetti sen etten lähde Nellin kanssa näyttelyihin ennenkuin tyttö antaa kenen tahansa kosketella ja katsoa purukalustonsa. Toivottavasti tämä tapahtuu sellaisella aikataululla että ennätämme käymään yhdet pentukisat harjoittelumielellä.